Ja purkissa on!

Valmista tuli!

Tänä päivänä, 20.11., on meidän projektityömme deadline. Kaikkien puurtaessa kovasti olen saanut oman työni siihen vaiheeseen, että voin sanoa sen olevan valmis.Takapakkien ja kaikkien ärräpäiden jälkeen olen melko tyytyväinen suoritukseeni.

Työtä tehdessä olen huomannut sen, kuinka helppoa on piirtää paperille mieleen tullut idea. Paperi ei todellakaan kerro koko totuutta korun tekemisestä. Totesin, että olin asettanut itselleni melkoisesti haastetta, muta selvisin niistä omaan osaamistasooni nähden kohtalaisella tasolla. En voi työtäni kaikin puolin kehua, mutta 2½ vuoden opintojen aikana saatu oppi näkyy nyt projektissani.

 

Alunperin pelkkä kaulakoru on saanut matkan varrella kaverikseen korvakorut ja rannekorun. Vasta kivien kanssa riipusosan kaunis muoto miellyttää silmää. Elämäni kolmas itsetehty lankaistukka ei ole mallikelpoisin suoritus, mutta suuri topaasi kuitenkin istuu siihen ja pysyy kiinni. Umpi-istukoihin istuttaminen kävi nopeasti ja sujuvasti. 

 

 

Loppujen lopuksi pinnat eivät ole täysin priimaa, mutta parhaani olen tälle työlle antanut. Loin kauniin korusarjan ja vein taitojani pidemmälle. Ajallaan valmistuneena ja suuremmitta virheittä voin hyvillä mielin lähteä viettämään rentoa viikonloppua! 

Koruja pääsee ihastelemaan näyttelyssämme, josta lisää tietoa alla olevasta linkistä.

https://www.facebook.com/17-Seasons-1636216523329944/?ref=hl

Käythän myös ilmottautumassa tapahtumaamme erillisellä tapahtumasivulla!

https://www.facebook.com/events/1507978462829200/

-Jonna

Leikkaa, liitä

Edistystä!

Projektityötä on tehty kovalla vauhdilla eteenpäin. 17 opiskelijaa on tehnyt miltei jatkuvasti pitkiä päiviä, jotta korut olisivat valmiita ajallaan. Kovan työ tulokset alkavat kantaa hedelmää, kun pian pyörähtää viimeinen viikko käyntiin. 

Itse olen oman korusarjani kanssa hyvässä tilanteessa. Ensi viikon saan käyttää lähes pelkästään kivien istuttamiseen. Vaikeuksia on ollut matkalla, mutta niistä on selvitty. 

Rannekoru valmistui kaikista kolmesta osasta ensimmäisenä. Sen tekeminen oli helpointa, sillä siihen ei tullut lainkaan kiviä. Huomio keskittyisi nyt ainoastaan korvakoruihin ja kaulakoruun.

Tilaamani uudet kivet ovat edellisiin verrattuna kuin timantteja! Zirkonit ovat oikein kauniita ja topaasi tuo kaunista kontrastia tummalla värillään. Näihin kiviin olen tyytyväinen ja kaikille zirkoneille tulisi vetää yksi putki, johon mahtuisivat kaikki kivet välillä 4.4mm-4.8mm. 

Vedttyäni putken tuli eteen yksi haastavimmista osuuksista kaulakorussa; riipusosan tekeminen. Jokainen irrallinen kastikka on juotettava yhteen irrallisilla kolmiolangan pätkillä, jotta pisaraa olisi helppo muotoilla. Juottaminen ei sujunut heti ensimmäisellä yrittämällä, joten sen korjaaminen sai hermot tiukalle. Muutaman kerran meinasin jo lyödä hanskat tiskiin, mutta ei auttanut muu, kuin yrittää uudestaan. Lopulta pisarasta tuli hyvä ja saisin jatkettua ketjun tekemisellä.

Eniten aikaa kejun tekemisessä vei pisaroiden sulattaminen ja niihin putkien juottaminen. Rutiinilla tosin sekin sujui melko helposti ja sain tehtyä ne parissa päivässä muun ahertamisen ohella. Esityskuvani mukaisesti ryhdyin kasaamaan ketjua. Pisarat ovat eri kokoisia, mutta se tuo vain elävyyttä ketjuun.

Aikaansaannokseni mukailee melko hyvin esityskuvani mittasuhteita. Vielä tarvitsisin lankaistukan ja lisää ketjua, sekä lukon. Sitten kaulakoru alkaisi olla jo aka pitkälti kasassa.

-Jonna

Palapelin paloja

Pyöreitä muotoja

Juotettuani tuplaputken huomasin avonaisten saumojen häiritsevän pahasti, joten juotin niitä umpeen. Sen jälkeen kiillotin putkia ja mittasin sopivan kokoisen palan sahattavaksi. Seuraavaksi olisi tiedossa sahausta, hiomista ja kiillotusta.

 

Tuplaputki on kiero, mutta se ei menoa haittaa. Palat ovat vain 2mm levyisiä, joten kierous ei niissä näy. Pätkityt palat hioin vielä tasaisiksi sahauspinnoiltaan ja kiilloitin vahattua paperia vasten. Reunat ovat teräviä, joten sormien päät saavat siitä osumaa.

Protoa tehdessäni sain putkista juuri oikean kokoisia, mutta nyt joudun avartamaan niitä poralla. Luulin mitanneeni mitat samoiksi kuin protossa, mutta se oli pelkkä luulo.

 

Olen myös sulattanut pisaroita valmiiksi. Se on melko hauskaa puuhaa, sillä hopea vetäytyy kauniisti pallon muotoon ja siihen jää mukava pintatekstuuri. Edes yksi työvaihe, jossa saa sulattaa luvan kanssa!

 

  

Olen tehnyt valmiiksi ketjuyhdistelmiä, jotta näen kaikkea olevan oikea määrä. Vasemmalla on kaulakoruun tulevat osat ja oikealla rannekoruun. Pisaroihin täytyisi vielä juottaa putket, jolloin ketjua voisi yhdistää lopulliseen muotoonsa.

Tilasin myös aiemmin kiviä eräältä sivustolta, mutta saamani kivet olivat jotain aivan kamalaa. Safiirit olivat niin huonoja ja huonossa kunnossa, että laitoin postin kautta palautettavaksi koko setin. Myös topaasin. Suuhun jäi paha maku, mutta ei auttanut kuin tilata uudet kivet eri paikasta. Jouduin hintasyistä vaihtamaan kiveni zirkoneiksi, mutta topaasista löysin vielä kauniimman värisen yksilön. Odotan innolla sekä kauhulla saapuvaa uutta erää. 

Viime yönä näin pahaa unta liittyen saapuviin kiviin, mutta toivon sen olevan vain silkkaa fiktiota. Unessa kivet olivat vaihtuneet sinisistä vaaleanpunaisiksi ja ne olivat aivan pirstaleina.

Kivien vaihdon myötä vetämäni istukkaputki on nyt aivan turha, koska kiveni kasvoivat kokoa melko reilusti, eikä putkesta ole enää istutukseen. Voin sulattaa siitä ainoastaan pisaroita. Protoa tehdessäni tuli virheitä paljon vähemmän. Ehkäpä alitajunnassani jännitän oikean työn tekemistä ja pasmani menevät ajoittain sekaisin. Jospa mitään suurempia virheitä ei enää sattuisi, muuten aikatauluni kärsii.

-Jonna

Nyt se alkaa!

Varsinaisen työn aloittaminen

Tällä viikolla olen aloittanut tekemään varsinaista työtä kaikkien protoilujen jälkeen. Kävin hakemassa toimistosta uuden työnumeron ja uudet materiaalit. Kivet on tilattu 1.10., joten niiden luulisi saapuvan melko pian. Olen mitoittanut kalenterini siten, että kerkiän työt hyvin tekemään ennen deadlinea.

Aloitin työni vetämällä lankaa ja tekemällä siitä lenkkejä. Lanka on 1.5mm paksua ja lenkkejä tarvitsen kaulakoruun 41 ja rannekoruun 14 kappaletta. Huomasin tehneeni jokusen ylimäräisen, mutta toisaalta on hyvä olla varalenkkejä.

Langan vetäminen alkoi valsaamalla 7mm kangesta ohuempaa. Kun kanki oli noin 3mm paksua, aloin vetää sitä langaksi. Lopulta lankaa oli niin paljon, ettei pitkä vetoliinakaan enää riitänyt, mutta ainakin lankaa oli tarpeeksi.

 

Lenkit pyöritin käsin pitkän tangon päällä, jonka sain opettajalta lainaksi. Onnekseni löytyi täsmälleen halkaisijaltaan oikean kokoinen tanko, jotta lenkeistäni tulisi piirrustuksia vastaavat.

 

Pyörittelyn jälkeen pääsin sahaamaan lenkit irti toisistaan ja pian niitä olikin jo iso kasa. Pistin lenkit syrjään ja merkitsin niiden määrän. Nyt kun ne olivat valmiina, olisi aika siirtyä vetämään putkia.

 

Istukoita varten valmistin 1mm paksuisesta levystä 15mm leveän suikaleen, josta saisin vedettyä putken. Putken vetäminen alkaa olla jo kohta bravuurini! Ennen  juottamista pilkoin juotepaloja sopivan kokoisiksi. Olen oppinut, että parempi olla todella monta pientä palaa koko putken matkalla, kuin vain muutama iso. Isot palat juoksevat helposti minne sattuu, mutta pienet pysyvät paremmin saumalla.

 

 Vetämisen jälkeen oli vuorossa juottaminen. Pitkän putken juottaminen on hankalaa, sillä pinta.alaa on paljon ja täytyy varoa sulattamasta onttoa rakennetta. Kuitenkin pitkillä hermoilla ja riittävällä juotemäärällä putki meni umpeen. Vuorossa olisi seuraava putki vedettäväksi.

 

Tästä putkesta tulisi tuplaputkia lenkkeinä yhdistämään tekemiäni isoja lenkkejä. Vedettyäni putken oikeaan kokoonsa katkaisin sen keskeltä ja yhdistin pintilangalla juottamista varten. Vetäessä sauma kiertyi ikävästi kippuraan, joten saumoja en saa vastakkain. Juotan putken 2- juotteella, joka on helpommin sulavaa, kuin 1- juote. Mikäli saumat jäävät pahasti auki, voin korjata asiaa 3- juotteella, joka sulaa vieläkin helpommin. Kun olen saanut "palapelin paloja" valmiiksi, voin ryhtyä kasaamaan sitä. Hyvin menee!

-Jonna

Askartelua

Putkia ja lankoja

Päätin tehdä kaiken nyhräämisen jälkeen kokonaisen proton kaulakorusta. Olen vetänyt lisää putkia ja paljon lankaa. Laskeskelin lopulliseen työhön tarvitsevani lankaa lenkkeihin reilu 120cm ja putkiakin melko paljon. Huomasin suunnitelleeni aikamoisen palapelin, mutta se ei ole kuitenkaan vaikea. Se vie vain paljon aikaa. Lopullisesta korusta tulisi myös melko painava, sillä puolikas ketju painaa noin 20g, joten kaulakoruun tulisi painoa ainakin 50g.

Tänään olen tehnyt uuden ketjunpuolikkaan ja juottanut kivi-istukoita yhteen. Aluksi kokeilin juottamista siten, että kaikkia istukoita yhdistäisi yksi lanka. Siitä ei kuitenkaan tullut hyvä, joten päätin juottaa istukat käyttäen pieniä pätkiä lankaa niiden välissä. Se on hieman kikkailua, mutta niin saan juotettua yksitellen istukat tarkemmin kiinni.

 

Vielä on onneksi melkein 2kk aikaa, joten ehdin kokeilla kaikenlaista, mitä mieleen tulee. Tunnen työtahtini kulkevan melko hyvässä aikataulussa, joten vielä ei ole syytä paniikkiin. Tärkeää olisi kyllä saada kivet tilatuksi, jotta ne ovat ajoissa valmiina istutettaviksi.

-Jonna

Kuvituksen kuvitusta

Ei kahta ilman kolmatta, neljättä eikä viidettä

Saatuani ensimmäisen esityskuvan valmiiksi, täytyi minun piirtää niitä vielä lisää. Piirsin korvakoruista kuvan, jossa näkyvät molemmat suoraan edestä. Piirsin myös havainnollistavamman kuvan korvakorusta viistosti, jolloin näkyy taakse juotettu tappi ja korun syvyys.

Kaulakorun helmilukosta piirsin havainnollistavan kuvan, jossa katsoja huomaa sen olevan kupera. Puolipyöreään hopeakupuun on sisälle upotettu putki, johon istutan 4mm safiirin, kuten riipuksessa. Vielä on piirtämättä rannekoru, jonka teen pelkästään samanlaisesta ketjusta, jota on kaulakorussani ja liitän siihen mahdollisesti T-lukon.

 

-Jonna

Kastikointia

Yhteen liitä

Esitykuvien ohessa olen kokeillut valmistaa kastikoista pisaraa, johon sain opettajaltamme Akelta hyvän neuvon. Kastikoihin tulisi tehdä ura toiseen päähän, jotta siihen saadaan upotettua lanka. Kun lanka makaa kaikkien kastikoiden päällä, juotetaan se kiinni. Ylimääräinen aines viilataan pois langan alapuolelta. Tämän jälkeen voi kastikkavanan muotoilla haluamallaan tavalla.
Kokeilin pyöreätä lankaa kastikoiden liittämiseen, mutta se ei istunut sahaamiini ja viilaamiini kokolihin. Kuitenkin sisäistin tekotavan, jolla tämän saa toimimaan.

 

En tehnyt suoraan saman kokoista pisaraa, kuin olin suunnitellut, vaan kokeilin välityksiä ja taipuisuutta.

 

Lankani oli karvan verran reilu 1mm paksuista, mutta se antoi aika paljon periksi. Voisi olla hyvä kokeilla valmistaa neliölankaa oikeaan koruun ja jättää se paksummaksi. Lopuksi myös kastikoiden sisällä oleva lanka poistetaan, jolloin jäljelle jää vain kastikoiden välissä oleva lanka.

 

 Pidän kyllä tästä tekniikasta ja se saa pisaran näyttämään kevyeltä. Aivan kuin kastikat olisivat irrallaan toisistaan ja leijuisivat pisaran mallissa. Tiedossa on suuri määrä putken ja langan vetämistä, mutta sarjatyönä tekemällä saa osia nopsaan valmiiksi.

-Jonna

Kuvittelua

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty

Tämäkin päivä on mennyt esityskuvien parissa. Esityskuvat tulee olla valmiina 9.10. mennessä, jotta niistä saadaan kuvat vihkosiin, joita jaetaan näyttelyssä. Muutaman päivän piirrustelun ja muun häseltämisen jälkeen olen saanut valmiiksi ensimmäisen kuvan. Tarkoituksenani on tehdä kaulakoru, korvakorut ja mahdollisesti vielä rannekoru.

Täysin symmetrinen korusta ei tullut, mutta se tuskin on kovin kriittinen tekijä. Lenkkien piirtäminen vei aikaa. 1/4 ketjua piirrettyäni toivoin sen olevan jo valmis. Ei auttanut muu, kuin piirtää ja piirtää. Tosin erään luokkatoverini piirrustuksen nähdessäni ajattelin, että minulla olikin piirtämistä melko vähän siihen verrattuna. 

Terävän kärjen teroittaminenkaan ei aina ollut se helpoin asia, joten onnekseni minulla on useampi valkoinen puuväri. Esityskuvaa tarkasteltuani totesin, että kirkkaimmat kiiltokohdat olisi vielä hyvä laittaa peiteväristä. Valon ja varjon hahmottaminenkin vaatii pohtimista ja korun pyörittelyä pään sisällä. Kuitenkin jo suurin piirtäminen on jo takana päin, enää pienemmät osat jäljellä.

-Jonna

Hopea hehkumaan

Proton aloitus

Sain hyvän ajatuksen ketjun tekemiseen. Halusin yhdistää lenkit toisiinsa siten, ettei ketjusta tulisi kovin korkea. Kokeilin pienemmillä lenkeillä yhdistämistä, mutta se ei miellittänyt omaa silmääni. Kolmannen ahaa- elämykseni koettua syntyi yhteen juotetuilla putkilla koottu ketju. Tähän olen tyytyväinen. Se on taipuisa ja mukautuu kaulalle.

Kiviksi päätin laittaa halkaisijoiltaan 4mm sinisiä saafiireja. Riipuksen keskikiveksi suunnittelin noin 9mm x 7mm soikean, sinisen topaasin. Mielestäni siniset kivet sopivat hopean kanssa ja myöskin pisaroiden. Alla olen vetänyt putken 1mm paksuisesta hopealevystä ja siitä on tuleva istukoita kiville. Safiirit tulevat putki-istutuksella ja topaasi lankaistutuksella.

 

 

Harjoittelin lankaistukan tekoa 6mm kivelle ja se onnistui ensimmäiseksi yritykseksi hyvin. Tosin kivi on pyöreä ja oikea istukka tulisi olemaan soikea, mutta ymmärsin, kuinka se rakennetaan. Työskentelyni on jo hyvässä vaiheessa ja saan proton varmasti piakkoin tehtyä.

-Jonna

Oikean aiheen löytäminen

Mikä vuodenaika?

Kun kaikki tiedot ovat käsissäni, alkaa se vaikein osuus; mikä on lopputyöni? Aluksi lähdin miettimään kaikkien vuodenaikojen liittämistä yhteen koruun, joka olisi ollut kaulakoru. Suunnittelin helmiä jalometallin vähemtämiseksi kustannussyistä ja kivien värien hyödyntämistä vuodenajoissa. En kuitenkaan päässyt puusta pitkälle, joten lähdin valitsemaan yhtä vuodenaikaa. Melko pian löysin yhden ja se osoittautui olevan syksy.

Syksystä mieleeni tuli ruska ja kellertävät värit ja sen myötä punakulta. Lähdin miettimään erilaisia lehtiä ja orgaanisia muotoja, jossa ruska näkyisi. En kuitenkaan halunnut suoraan lehden näköisiä lehtiä, vaan lehtiä muistuttavia kuvioita. Mieleeni muistuivat kelttiläiset kuviot ja lähdin katselemaan, josko sieltä löytyisi jotakin. Sain luonnosteltua pari kaulakorua, mutta siitä puuttui se jokin. Hylkäsin idean ja jätin suunnittelut hetkeksi sivuun. En saisi ideaa pakottamalla ulos.

Eräänä aamuna kouluun ajaessani oli sateinen sää. Tapani mukaan vilkuilin taustapeilistä taakseni ja huomasin pyöreitä, soikeita ja kaikenmuotisia sadepisaroita takalasin pinnalla. Siinäpä se! Mieleeni ryöpsähti ajatuksia sadepisaroista ja nyt tiesin, mikä aiheeni olisi. Lähdin suunnittelemaan erilaisia riipuksia ja kaulakoruja sadepisaroiden muodossa. Sain yhden hyvän suunnitelman, mutta huomasin Lapponialla olevan melko samanlaisen korusarjan, joten en halunnut syyllistyä plagiointiin.

 

Seuraavaksi ideaksi sain pisaran malliin istutettuja kiviä. Hahmottelin siitä riipusmaisen ja saman teeman jatkumaan myös "kaulaketjuun". Aluksi suunnittelin kahdesta langasta muodostuvan pannan, jota pitkin pisarat ikään kuin valuisivat. Näytettyäni opettajille sen he kehottivat miettimään sen käytännöllisyyttä. Tosiaan, panta on hyvin kankea ja se ei muotoudu hyvin. Yritin miettiä erilaisia paloja, josta ketju koostuisi, mutta mikään ei tuntunut luontevalta. Kokeilin ideoitani käytännössä sitä mukaa, kun niitä sain. Lopulta kuitenkin koin uudelleen ahaa- elämyksen. 

Olin päättänyt jo aiemmin, että sulattaisin hopeasta "pisaroita". Niitä halusin liittää myös ketjuun. Lopulta sain ideaksi tehdä pisaroiden kanssa yhdenmuotoisia lenkkejä. 

 

Piirsin 1:1 alustavan esityskuvan korusta. Ketju minun tulisi piirtää kokonaan, sillä en tahdo siitä symmetristä, poiketen riipuksesta. Opettajat olivat kanssani yhtä mieltä, joten seuraavaksi saisin aloittaa proton tekemisen.

-Jonna

Projektityö- mikä ja miksi?

Uudenlainen opinnäytetyö

Opintosuunnitelmien muututtua myös meidän artesaanien perinteinen opinnäytetyö muuttui. Ennen on perinteenä ollut valmistaa annetulla ajalla opettajien kriteerit täyttävä koru/korukokonaisuus ja esitellä se seminaarissa. Toisin on asiat nyt. Seminaaria ei enää ole, joten meidän kohdalla on ensimmäistä kertaa projektityönä suoritettava "opinäytetyö".

Projekti ei ole vain koulussa suoritettava valmistaminen, vaan viemme tuotoksemme näyttelyyn Helsinkiin kultaseppä A. Tillanderin näyttelytilaan. Kyllä, opinnäytetyömme on näyttely, joka kestää reilun viikon. Olemme syksyllä 2013 aloittanut kultaseppä-artesaanien ryhmä ja nyt on meidän viimeinen hetki loistaa. Yhteensä meitä on 17 opiskelijaa suorittamassa projektia, mukanamme 2 vastaavaa opettajaa.

Kuten tapana on ollut, työn aihe valitaan ryhmänä äänestämällä. Poiketen parista aiemmasta aiheesta, meille valikoitui yksimielisesti Vuodenajat. Siitä jokainen voi itse suunnitella oman korunsa/korusarjansa mukailemaan valittua vuodenaikaa taikka koko kirjoa. Suunnitelmat hyväksytetään opettajilla ja sen jälkeen saa alkaa valmistamaan protoa ja lopulta oikeaa tuotetta.

Me hoidamme luokkana kaikki näyttelyyn liittyvät asiat, kuten avajaiset, tarjoilun, markkinoinnin yms. Olemme jakaneet työt pareille/ryhmille ja kullakin on oma vastuutehtävänsä. Itse henkilökohtaisesti olen innoissani näin suuresta projektista ja olen kiinnostunut siitä, että kuinka paljon saamme kävijöitä.

Näyttely avataan 26.11.2015 A. Tillanderin liikkeessä ja sinne kutsumme vieraat. Siitä eteenpäin, 27.11.-5.12.2015 näyttely on avoin kaikille. Toivomme onnistunutta lopputyötä.

-Jonna