Askartelua

Putkia ja lankoja

Päätin tehdä kaiken nyhräämisen jälkeen kokonaisen proton kaulakorusta. Olen vetänyt lisää putkia ja paljon lankaa. Laskeskelin lopulliseen työhön tarvitsevani lankaa lenkkeihin reilu 120cm ja putkiakin melko paljon. Huomasin suunnitelleeni aikamoisen palapelin, mutta se ei ole kuitenkaan vaikea. Se vie vain paljon aikaa. Lopullisesta korusta tulisi myös melko painava, sillä puolikas ketju painaa noin 20g, joten kaulakoruun tulisi painoa ainakin 50g.

Tänään olen tehnyt uuden ketjunpuolikkaan ja juottanut kivi-istukoita yhteen. Aluksi kokeilin juottamista siten, että kaikkia istukoita yhdistäisi yksi lanka. Siitä ei kuitenkaan tullut hyvä, joten päätin juottaa istukat käyttäen pieniä pätkiä lankaa niiden välissä. Se on hieman kikkailua, mutta niin saan juotettua yksitellen istukat tarkemmin kiinni.

 

Vielä on onneksi melkein 2kk aikaa, joten ehdin kokeilla kaikenlaista, mitä mieleen tulee. Tunnen työtahtini kulkevan melko hyvässä aikataulussa, joten vielä ei ole syytä paniikkiin. Tärkeää olisi kyllä saada kivet tilatuksi, jotta ne ovat ajoissa valmiina istutettaviksi.

-Jonna

Kuvituksen kuvitusta

Ei kahta ilman kolmatta, neljättä eikä viidettä

Saatuani ensimmäisen esityskuvan valmiiksi, täytyi minun piirtää niitä vielä lisää. Piirsin korvakoruista kuvan, jossa näkyvät molemmat suoraan edestä. Piirsin myös havainnollistavamman kuvan korvakorusta viistosti, jolloin näkyy taakse juotettu tappi ja korun syvyys.

Kaulakorun helmilukosta piirsin havainnollistavan kuvan, jossa katsoja huomaa sen olevan kupera. Puolipyöreään hopeakupuun on sisälle upotettu putki, johon istutan 4mm safiirin, kuten riipuksessa. Vielä on piirtämättä rannekoru, jonka teen pelkästään samanlaisesta ketjusta, jota on kaulakorussani ja liitän siihen mahdollisesti T-lukon.

 

-Jonna

Kastikointia

Yhteen liitä

Esitykuvien ohessa olen kokeillut valmistaa kastikoista pisaraa, johon sain opettajaltamme Akelta hyvän neuvon. Kastikoihin tulisi tehdä ura toiseen päähän, jotta siihen saadaan upotettua lanka. Kun lanka makaa kaikkien kastikoiden päällä, juotetaan se kiinni. Ylimääräinen aines viilataan pois langan alapuolelta. Tämän jälkeen voi kastikkavanan muotoilla haluamallaan tavalla.
Kokeilin pyöreätä lankaa kastikoiden liittämiseen, mutta se ei istunut sahaamiini ja viilaamiini kokolihin. Kuitenkin sisäistin tekotavan, jolla tämän saa toimimaan.

 

En tehnyt suoraan saman kokoista pisaraa, kuin olin suunnitellut, vaan kokeilin välityksiä ja taipuisuutta.

 

Lankani oli karvan verran reilu 1mm paksuista, mutta se antoi aika paljon periksi. Voisi olla hyvä kokeilla valmistaa neliölankaa oikeaan koruun ja jättää se paksummaksi. Lopuksi myös kastikoiden sisällä oleva lanka poistetaan, jolloin jäljelle jää vain kastikoiden välissä oleva lanka.

 

 Pidän kyllä tästä tekniikasta ja se saa pisaran näyttämään kevyeltä. Aivan kuin kastikat olisivat irrallaan toisistaan ja leijuisivat pisaran mallissa. Tiedossa on suuri määrä putken ja langan vetämistä, mutta sarjatyönä tekemällä saa osia nopsaan valmiiksi.

-Jonna

Kuvittelua

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty

Tämäkin päivä on mennyt esityskuvien parissa. Esityskuvat tulee olla valmiina 9.10. mennessä, jotta niistä saadaan kuvat vihkosiin, joita jaetaan näyttelyssä. Muutaman päivän piirrustelun ja muun häseltämisen jälkeen olen saanut valmiiksi ensimmäisen kuvan. Tarkoituksenani on tehdä kaulakoru, korvakorut ja mahdollisesti vielä rannekoru.

Täysin symmetrinen korusta ei tullut, mutta se tuskin on kovin kriittinen tekijä. Lenkkien piirtäminen vei aikaa. 1/4 ketjua piirrettyäni toivoin sen olevan jo valmis. Ei auttanut muu, kuin piirtää ja piirtää. Tosin erään luokkatoverini piirrustuksen nähdessäni ajattelin, että minulla olikin piirtämistä melko vähän siihen verrattuna. 

Terävän kärjen teroittaminenkaan ei aina ollut se helpoin asia, joten onnekseni minulla on useampi valkoinen puuväri. Esityskuvaa tarkasteltuani totesin, että kirkkaimmat kiiltokohdat olisi vielä hyvä laittaa peiteväristä. Valon ja varjon hahmottaminenkin vaatii pohtimista ja korun pyörittelyä pään sisällä. Kuitenkin jo suurin piirtäminen on jo takana päin, enää pienemmät osat jäljellä.

-Jonna

Hopea hehkumaan

Proton aloitus

Sain hyvän ajatuksen ketjun tekemiseen. Halusin yhdistää lenkit toisiinsa siten, ettei ketjusta tulisi kovin korkea. Kokeilin pienemmillä lenkeillä yhdistämistä, mutta se ei miellittänyt omaa silmääni. Kolmannen ahaa- elämykseni koettua syntyi yhteen juotetuilla putkilla koottu ketju. Tähän olen tyytyväinen. Se on taipuisa ja mukautuu kaulalle.

Kiviksi päätin laittaa halkaisijoiltaan 4mm sinisiä saafiireja. Riipuksen keskikiveksi suunnittelin noin 9mm x 7mm soikean, sinisen topaasin. Mielestäni siniset kivet sopivat hopean kanssa ja myöskin pisaroiden. Alla olen vetänyt putken 1mm paksuisesta hopealevystä ja siitä on tuleva istukoita kiville. Safiirit tulevat putki-istutuksella ja topaasi lankaistutuksella.

 

 

Harjoittelin lankaistukan tekoa 6mm kivelle ja se onnistui ensimmäiseksi yritykseksi hyvin. Tosin kivi on pyöreä ja oikea istukka tulisi olemaan soikea, mutta ymmärsin, kuinka se rakennetaan. Työskentelyni on jo hyvässä vaiheessa ja saan proton varmasti piakkoin tehtyä.

-Jonna

Oikean aiheen löytäminen

Mikä vuodenaika?

Kun kaikki tiedot ovat käsissäni, alkaa se vaikein osuus; mikä on lopputyöni? Aluksi lähdin miettimään kaikkien vuodenaikojen liittämistä yhteen koruun, joka olisi ollut kaulakoru. Suunnittelin helmiä jalometallin vähemtämiseksi kustannussyistä ja kivien värien hyödyntämistä vuodenajoissa. En kuitenkaan päässyt puusta pitkälle, joten lähdin valitsemaan yhtä vuodenaikaa. Melko pian löysin yhden ja se osoittautui olevan syksy.

Syksystä mieleeni tuli ruska ja kellertävät värit ja sen myötä punakulta. Lähdin miettimään erilaisia lehtiä ja orgaanisia muotoja, jossa ruska näkyisi. En kuitenkaan halunnut suoraan lehden näköisiä lehtiä, vaan lehtiä muistuttavia kuvioita. Mieleeni muistuivat kelttiläiset kuviot ja lähdin katselemaan, josko sieltä löytyisi jotakin. Sain luonnosteltua pari kaulakorua, mutta siitä puuttui se jokin. Hylkäsin idean ja jätin suunnittelut hetkeksi sivuun. En saisi ideaa pakottamalla ulos.

Eräänä aamuna kouluun ajaessani oli sateinen sää. Tapani mukaan vilkuilin taustapeilistä taakseni ja huomasin pyöreitä, soikeita ja kaikenmuotisia sadepisaroita takalasin pinnalla. Siinäpä se! Mieleeni ryöpsähti ajatuksia sadepisaroista ja nyt tiesin, mikä aiheeni olisi. Lähdin suunnittelemaan erilaisia riipuksia ja kaulakoruja sadepisaroiden muodossa. Sain yhden hyvän suunnitelman, mutta huomasin Lapponialla olevan melko samanlaisen korusarjan, joten en halunnut syyllistyä plagiointiin.

 

Seuraavaksi ideaksi sain pisaran malliin istutettuja kiviä. Hahmottelin siitä riipusmaisen ja saman teeman jatkumaan myös "kaulaketjuun". Aluksi suunnittelin kahdesta langasta muodostuvan pannan, jota pitkin pisarat ikään kuin valuisivat. Näytettyäni opettajille sen he kehottivat miettimään sen käytännöllisyyttä. Tosiaan, panta on hyvin kankea ja se ei muotoudu hyvin. Yritin miettiä erilaisia paloja, josta ketju koostuisi, mutta mikään ei tuntunut luontevalta. Kokeilin ideoitani käytännössä sitä mukaa, kun niitä sain. Lopulta kuitenkin koin uudelleen ahaa- elämyksen. 

Olin päättänyt jo aiemmin, että sulattaisin hopeasta "pisaroita". Niitä halusin liittää myös ketjuun. Lopulta sain ideaksi tehdä pisaroiden kanssa yhdenmuotoisia lenkkejä. 

 

Piirsin 1:1 alustavan esityskuvan korusta. Ketju minun tulisi piirtää kokonaan, sillä en tahdo siitä symmetristä, poiketen riipuksesta. Opettajat olivat kanssani yhtä mieltä, joten seuraavaksi saisin aloittaa proton tekemisen.

-Jonna

Projektityö- mikä ja miksi?

Uudenlainen opinnäytetyö

Opintosuunnitelmien muututtua myös meidän artesaanien perinteinen opinnäytetyö muuttui. Ennen on perinteenä ollut valmistaa annetulla ajalla opettajien kriteerit täyttävä koru/korukokonaisuus ja esitellä se seminaarissa. Toisin on asiat nyt. Seminaaria ei enää ole, joten meidän kohdalla on ensimmäistä kertaa projektityönä suoritettava "opinäytetyö".

Projekti ei ole vain koulussa suoritettava valmistaminen, vaan viemme tuotoksemme näyttelyyn Helsinkiin kultaseppä A. Tillanderin näyttelytilaan. Kyllä, opinnäytetyömme on näyttely, joka kestää reilun viikon. Olemme syksyllä 2013 aloittanut kultaseppä-artesaanien ryhmä ja nyt on meidän viimeinen hetki loistaa. Yhteensä meitä on 17 opiskelijaa suorittamassa projektia, mukanamme 2 vastaavaa opettajaa.

Kuten tapana on ollut, työn aihe valitaan ryhmänä äänestämällä. Poiketen parista aiemmasta aiheesta, meille valikoitui yksimielisesti Vuodenajat. Siitä jokainen voi itse suunnitella oman korunsa/korusarjansa mukailemaan valittua vuodenaikaa taikka koko kirjoa. Suunnitelmat hyväksytetään opettajilla ja sen jälkeen saa alkaa valmistamaan protoa ja lopulta oikeaa tuotetta.

Me hoidamme luokkana kaikki näyttelyyn liittyvät asiat, kuten avajaiset, tarjoilun, markkinoinnin yms. Olemme jakaneet työt pareille/ryhmille ja kullakin on oma vastuutehtävänsä. Itse henkilökohtaisesti olen innoissani näin suuresta projektista ja olen kiinnostunut siitä, että kuinka paljon saamme kävijöitä.

Näyttely avataan 26.11.2015 A. Tillanderin liikkeessä ja sinne kutsumme vieraat. Siitä eteenpäin, 27.11.-5.12.2015 näyttely on avoin kaikille. Toivomme onnistunutta lopputyötä.

-Jonna